Esitys on kuunneltavissa kokopitkänä itsensä Pekka Simojoen esittämänä allaolevasta linkistä:
HE EIVÄT KOSKAAN SYDÄNTÄMME SAA!
Pekka Simojoki kirjoittaa tästä kappaleestaan näin: "Vallankaappaus Venäjällä (v.1991) oli alkanut ja puna-armeija oli monin paikoin lähtenyt liikkeelle kasarmeistaan. Myös Tallinnan kaupunkia oli uutisten mukaan lähestymässä yhdeksän kilometriä pitkä panssarikolonna. 'Onko meillä tulevaisuutta?' kysyivät ihmiset itkien Tallinnan kaduilla. Maailma odotti ja pelkäsi. Noina pelottavina päivinä kirjasin tämän laulun ajatukset paperille. Omistettu Leevi Reinarulle ja muille eestiläisille ystävilleni."
Laulu on nykyisin suosittu etenkin Lähi-idän ja Kauko-idän sorrettujen kristittyjen keskuudessa. He työskentelevät juutalaisten ja muslimien brutaalin painostuksen ja väkivallan alla. Monet näistä kristityistä taistelijoista ovat valmiit kaatumaan veritodistajina eli marttyyreina Jeesuksen puhtaan veren evankeliumin levittämisen tähden.
1.
He voivat polttaa talot tai heittää vankilaan.
He voivat vahvan oikeudella säätää lakejaan.
He voivat peittää valot ja soihdut sammuttaa,
vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!
He voivat yhden kaataa tai laulun vaientaa,
mutta aina nousee toinen, joka laulaa uskaltaa.
Ja vaikka saamme raataa ja kauan odottaa,
he eivät koskaan sydäntämme saa!
Kertosäe:
Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.
Hän tietää kaikki kyyneleet.
Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa
sorretut ja uupuneet, uupuneet.
2.
He voivat ehkä juoda vedet janoisen,
he voivat riistää leivän lautaselta lapsien,
he voivat tankit tuoda ja maamme valloittaa,
vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!
Ei aseilla voi lypsää, ei tykit rauhaa nää.
Ei väkivallan pelto kasva hyvää hedelmää.
Ei viljasta saa kypsää, jos sen maahan musertaa.
He eivät koskaan sydäntämme saa!
Kertosäe:
Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.
Hän tietää kaikki kyyneleet.
Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa
sorretut ja uupuneet, uupuneet.
3.
Ei vapauden kaipuu sammu pistimiin.
Ei unelmamme kuole sotilaiden saappaisiin.
Ja vaikka selkä taipuu ja vaikka itkee maa,
he eivät koskaan sydäntämme saa! ♥
Ylennetty Kirkkauteen uskonsa tähden!
Kuvassa on yksi kolmesta kristitystä koulutytöstä, jotka kokivat marttyyrikuoleman, kun heidät mestattiin brutaalisti paikallisten muslimien toimesta 30.10.2005 koulumatkalla Poson alueella Sulawesin saarella Indonesiassa. Heidän rikoksenaan muslimien mielestä oli se, että he olivat vääräuskoisia. Kuva on poimittu islam-kriittiseltä sivustolta:
http://aikapommi.wordpress.com/
Paavalin Filippiläiskirjeen 1. luvun 21. jakeen tulisi olla meillekin väkevänä, jokapäiväisenä muistutuksena ja ohjenuorana:
"Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto."
Amen! Tule pian, Herramme Jeesus Kristus!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti